Tämän unen näkemisestä on pitkä aika, jo reilusti yli vuosi. Ensin epäröin jakaa tätä, mutta koska olen itse ”kamppaillut” välillä etenkin eroottisten ja/tai seksuaalisuuteen liittyvien unien kanssa, päätin jakaa tämänkin, jos tästä vaikka olisi apua jollekulle.
Unessa Jeesus on tulossa. Siitä on varma tieto: hän tulee omaa reittiään sitten kun hän itse haluaa, omalla tavallaan.
Unen näyttämö on valkoinen ”avaruusalusmainen huone”: huoneen seinät ovat jotakin valkeana hohtavaa materiaalia, ehkä läpikuultavaa materiaalia joiden takana on valoja, jotka saavat seinälevyt hohtamaan valkoisena. Jollakin tavalla uni muistuttaa 1980-luvun tieteiselokuvia. Huoneessa on matala valkoinen pöytä, jonka vieressä/ympärillä on matalat jakkarat. Valkoisia nekin.
Huoneessa on valkoiseen kaapuun pukeutunut noin 40-50-vuotias nainen, joka haluaa että Jeesus tulee tiettyä reittiä ja tietyllä tavalla, siten kuin nainen haluaa. Valkoisella pöydällä on pieniä lappusia, jotka ovat Q & A -lappuja, eli Questions and Answers -lappusia: nainen odottaa huoneessa Jeesuksen saapumista ja sitä että Jeesus vastaa lapuissa oleviin kysymyksiin. Pöydän vieressä olevassa valkoisessa jakkarassa sojottaa ylöspäin valkoinen penis. Naisen, pöydän ja parin jakkaran lisäksi huoneessa ei ole mitään muuta. Aivan unen lopussa on häivähdys seksuaalisesta tunnelmasta liittyen jakkarassa sojottavaan penikseen.
Unen näkemisen aikoihin olin niin häpeissäni ja ihmeissäni tästä unesta, että en pitkään aikaan edes kertonut siitä kenellekään. Uni aukesi noin puoli vuotta unen näön jälkeen eräällä unikurssilla. Ratkaiseva kysymys unen avautumisen kannalta oli ”kuka tyydyttää itseään uskonnolla”. Nimenomaan uskonnolla, ei henkisyydellä tai hengellisyydellä. Kuka suvussani tyydyttää itseään uskonnolla, käyttää uskontoa ”tyydyksen välineenä” nimenomaan ajatellen elämän mielekästä sisältöä ja ylipäänsä elämisen mielekkyyttä?
Kun tämän kysymyksen kuulin, palapelin osaset asettuivat paikoilleen saman tien. Suvussani näitä ”uskonnolla itseään tyydyttäjiä” kyllä riittää, molempien vanhempien puolelta. Olevinaan hurskaita ihmisiä, jotka pakenevat uskonnollisuuden taakse, kuitenkin oman halunsa ohjaamana. Unen nainen on tästä hyvin selkeä kuva: unessa nainen odottaa Jeesusta, mutta Jeesuksen pitää saapua silloin kuin nainen haluaa, ja sellaisella tavalla kuin nainen haluaa. Se ei riitä, että ”Jeesus saapuu sitten joskus”. Lisäksi, kun Jeesus saapuu, naisella on asetelma valmiina: questions & answers -peli, johon Jeesuksen pitää osallistua. Sitä uni ei näyttänyt, oliko answers-lappusiin vastaukset kirjoitettu valmiiksi, mutta hieman sellainen tunnelma minulle jäi.
Niin intiimi ja häpeää nostattava kuin tämä uni olikin, koen että uni on aivan loistava ”sisäisen tilan kuva” etenkin liittyen ns. tekopyhään uskonnolliseen asetelmaan: minun kokemukseni uskonnosta ja uskonnollisuudesta on paljolti ollut sitä, että sillä todella ”ikään kuin tyydytetään itseään”: kun ollaan sisäisesti niin solmussa, ja turhautuneita tai jopa traumatisoituneita esim. oman seksuaalisuuden suhteen, uskonnosta ja uskonnollisuudesta tulee ikään kuin korvike, jota käytetään ”elämiseen”, sen sijaan että aidosti antauduttaisiin elämälle. Unen nähtyäni olin häpeissäni siitä, että kannan tämän tyyppistä olemisen energiaa mukanani, enkä unen näön aikoihin pystynyt katsomaan unta sen tarkemmin. Koska häpeä oli niin suuri.
Kun uni noin puoli vuotta myöhemmin aukesi, se aukesi kerralla, ilman häpeän tunnetta. Puhuin toisen unen yhteydessä tästäkin unesta ryhmäläisten kanssa, ilman minkäänlaista häpeän tunnetta. Se hetki oli valtava askel omalla polulla, ja todella iso kohta nimenoman sen suhteen, kuinka eheyttävää ”tiedostava katse ja katsominen” voi olla. Tuolloin muistan myös ajatelleeni, että uneen liittyvä häpeä on todennäköisesti myös menneiden sukupolvien asiaan liittyvää häpeää, jota tiedostamattani olen kantanut mukanani. Tuo häpeän tunne oli nimenomaan se, joka sai minut ”kääntämään katseeni pois tästä unesta”, koska tunne oli niin voimallinen. Kun koitti hetki, jolloin pystyin unen jakamaan, oivalsin myös sen kuinka voimallisesti häpeä voi ohjata omaa olemistani, nimenomaan kieltämisen suuntaan: kiellän jonkin asian joka nenäni edessä seisoo, koska tunnen häpeää sen johdosta.
Uneen liittyvän häpeän lisäksi unen ympäristö on olennainen: tieteiselokuvamainen ympäristö viittaa jonkinlaiseen fantasiaan, fantasiassa elämiseen, johon yhdistyy uskonnollisuus. Valkoinen ympäristö ja valkeat vaatteet viittaavat ”valkeisiin aatteisiin”, siihen että unennäkijä (eli minä) ilmeisesti kokee itsensä jollakin lailla puhtaaksi ja vanhurskaaksi ylläpitäessään tällaista uskonnollista fantasiaa. Jota koko ajan ohjaa hänen oma halunsa siitä, että asioiden tulisi olla ja mennä niin kuin hän itse haluaa. Toisin sanoen kontrolloinnin halu on voimallisesti läsnä unessa. Sekä kaupankäynti: se ei riitä, että Jeesus on tulossa, vaan naisen pitää saada Jeesus ”pelaamaan peliä”, vastaamaan kysymyksiin.
Mark Epsteinin teos Avoinna halulle on ollut aivan loistava opas halun maailmaan. Epsteinin mukaan halu ei ole ongelma, vaan täysin luonnollinen asia ihmisen elämässä. Ongelmaksi nousee ”haluun takertuminen”, joka voi ilmetä ja ilmeneekin mitä moninaisimmilla tavoilla: halun kieltämisenä, halun kasvamisena ja aina vain lisää hamuamisena, halun kontrollointina, halun häpeämisenä, pelien pelaamisena jne. Epstein puhuu asioista niiden nimillä, ilman häpeää ja voivottelua, tiedostavasti katsellen. Myös eroottisista haluista.
Olen siinä käsityksessä, että monet näkevät hyvinkin eroottisia ja seksuaalisia unia, joskus jopa väkivaltaisia ja pornon tyyppisiä unia. Sen myötä kun olen itse ihmisenä muuttunut, saanut kohdata oman häpeäni kerroksia – joista monet ovat olleet nimenomaan seksuaalisuuden häpeään liittyviä kerroksia – olen alkanut katsella asioita aivan eri näkövinkkelistä, etenkin seksuaalisuuteen liittyen. Unissa näkyvät itsetyydytykset, erektiot, yhdynnät tai ylipäänsä eroottiset, seksuaaliset tai jopa pornahtavat kanssakäymiset eivät enää nostata häpeän aaltoja. Ne nostattavat kysymyksiä siitä, mikä ja mitkä ”olemisen tavat minussa” tämän tyyppisiä unikuvia tuottavat.
Kaikki tämä on kuitenkin edellyttänyt omien häpeäkerroksieni läpi kuoriutumista, jossa on kieltämättä ollut iso työ. Se on välillä ollut myös hyvin kivuliasta – etenkin häpeän tunteisiin on liittynyt myös paljon kipua, joka ilmeisesti on liittynyt melko paljon syyllisyyteen. Yksi osa näistä häpeäkerroksista ”vapautumista” on jakaminen: se, että avoimesti näytän oman häpeäni ja jaan sen muiden kanssa. Etenkin unikursseilla jakamisen voima on ihmeellinen: muut lähtevät mukaan jakamiseen aistiessaan että joku jakaa omaa häpeää ja kipuaan avoimesti. Se synnyttää luottamuksen ilmapiirin, jossa asioita on mahdollista katsella lempeästi ja tuomitsematta, ja eheytyminen mahdollistuu.
Unien kirja 