Vessaa rakentamassa

Uni on lyhyt ja ytimekäs: unessa rakennan vessaa. Ulkovessaa. Jossakin metsämäisessä ympäristössä. Voisi olla mökkiympäristö. Minä rakennan ja teen. Pohja on jo valmis ja seinät nousevat. Jossakin vaiheessa huomaan, että lähelläni talon/mökin seinään nojaa ehkä ikäiseni mies, tai hieman vanhempi, joka katselee wc:n rakentamistani. Vain katselee. Ei tule auttamaan.

Unennäöstä on pitkä aika. Unipäiväkirjaa selatessani huomasin tämän lyhyen unipätkän, ja oikein ilahduin: kannattaa yrittää, kyllä se aina maksaa itsensä takaisin! Yrittämisella tarkoitan ”sisäisen työn tekemistä”, sitä että tutustuu omaan itseensä, oman itsen ”tuntemattomiin puoliin” esim. unien kautta ja avulla. Minulle nimittäin se, että rakennan unessa wc:ta, olkoon nyt vaikka ulkohuussi, on konkreettinen osoitus siitä että sisälläni tapahtuu isoja asioita. Kuten jo aiemmissa postauksissa on tullut esille, koen että wc-unet liittyvät kuonan poistoon, ”sisäiseen tyhjennykseen”.

Itse liitän tämän unen piilotajuisen maailman (= metsän) kuonan poistoon, siihen että jossakin alitajuntani uumenissa työskentelen oman hyvinvointini hyväksi. Wc:n rakentaminen on hyvin konkreetinen osoitus tästä: jos ei ole paikkaa, johon ”tyhjentää” omaa kuonaansa, niin tehdään sitten sellainen!

Se, että unen mies nojailee talon seinää vasten, viestii minulle siitä että unennäölle ajankohtaisia tunnelmia ovat olleet ”sisälläni asuvat mieskuvat, jotka nojailevat persoonaani, mutta eivät nosta sormeakaan auttaakseen”. Uni viestii minulle hyvin voimallisesti siitä, että olen kantanut mukanani mieskuvia, joihin liittyvät merkitykset eivät ole kovin positiivisia – kuvia, jotka kertovat siitä että koen miehet lähinnä elämääni hankaloittavina ”tekijöinä”, joita ei paljoa kiinnosta toisen auttaminen, minun auttaminen. Tämä on noussut esille hyvin usein unissani, tosin en välttämättä ole niin usein asiasta täällä avautunut. No joka tapauksessa, tällaiset ”erilaiset kiusaavat mieskuvat” ovat jotakin, mitä olen sisälläni kantanut, ihan liian kauan.

Se, että kannan tällaisia mieskuvia mukanani on ongelma, koska tämä heijastuu elämässäni ulospäin mm. negatiivisena asenteellisuutena miehiä kohtaan. Tämän tyyppiset kuvat minun pitää ”tuhota”, toisin sanoen minun pitää hankkia itselleni positiivisempia mieskuvia. Se on täysin mahdollista. Kyse on vain siitä haluanko toimia siten, sillä siinä on iso työ. Vaan missäpä ei olisi. 🙂 Ja mieskuvieni ns. ”paranemistahan” on jo tapahtunut, vähitellen.

Junista ja vessoista (wc) unissa

Vähän junista ja vessoista unissa.

Kun lähden tutkimaan unen merkitysyhteyttä/merkitysyhteyksiä omaan elämääni, pyrin aina ensin hahmottamaan unen tapahtuman/tapahtumien näyttämön. Jos näen unisarjan, pyrin muistamaan ensimmäisen unen tapahtumien paikan. Oma kokemukseni on, että unisarjat liittyvät toisiinsa, ja että uni ei nosta näyttämölle mitään sellaista, millä ei ole merkitystä unennäkijän elämässä juuri kyseisenä ajankohtana jolloin hän unen näkee.

Muutama juna-uni on taas ollut. Ingrid Riedel viittaa Unet ja elämänkaari -kirjassaan siihen, että juna-unet voivat kuvat myös elämämme aikataulua. No miksei näinkin. Oma kokemukseni juna-unista on kuitenkin enemmän se, että juna-uneni liittyvät nk. ”yleiseen elämääni”. Eli minun junapersoonani on ns. yleinen persoona, se puoli minussa joka haluaa ja toivoo sopeutuvansa joukkoon ja olevansa niin kuin muutkin. Juna on yleinen kulkuväline, jossa kuljetaan silloin kun kuljetaan ”yleisesti” – tähän viittaa jo sanonta ”mennä yleisillä”. Kulkea muiden joukossa yleisesti kaikille tarkoitetuilla kulkuneuvoilla. Koen siis, että omalla kohdallani juna-unet kuvaavat eniten sitä puolta minussa, joka haluaa/toivoo liikkua yleisten virtausten ja suuntausten mukaan. Sitä puolta, joka ikään kuin toivoo pääsevänsä helpolla seuraamalla virtaa, ”kulkemalla samoja raiteita kuin muut”.

Se mitä juna-unessa tapahtuu, on myös olennaista. Etenkin tunne/tunteet, joita unessa herää/nousee esille. Tunne muodostaa meissä merkityspersoonan, jota uni yrittää kalastaa esille.

Niin kutsutut vessaunet, eli wc-unet ovat toinen ”uniteema”, jonka haluan tässä nostaa esille. En muista olenko vessaunista aiemmin täällä kirjoittanut. Voi olla että en, koska ne eivät ole olleet kovin ajankohtaisia itselleni. Silloin tällöin wc-unia näen, mutta enempi ne tulevat esille jonkin unisarjan yhteydessä. En muista olenko koskaan nähnyt ”pelkkää wc-unta”.

Niin. Varmaan on melko selkeää, että puhdistautumistahan niillä kuvataan. Sisältämme tulevan kuonan ja eritteen puhdistamista. Puhdistaminen muodostaa unen näyttämön, kysymys kuuluu ehkä enemmän että mitä tuolla näyttämöllä tapahtuu? Missä unen wc on? Onko se julkinen wc, yksityinen wc, minkälaisessa kunnossa se on (superlikainen vai kiiltävän puhdas, uusi, vanha jne.), onnistuuko vessassa käynti vai tuleeko joku häiritsemään, tuleeko takapuolesta ehtaa tavaraa vai onko ummetuksia, vai tuleeko sieltä kenties jotakin mitä ”ei pitäisi tulla?”. Esimerkiksi eräs nainen näki unen, jossa hän ulosti arvokkaita luonnonmarjoja. Vaikka tämä ei ole oma uneni, koen että voin jakaa tämän merkitysyhteyden tässä, koska arvokkaiden marjojen ulostuleminen ulosteen seassa viittaa siihen, että ”jokin arvokas omassa elämässä menee hukkaan”. Nimenomaan tunne-elämässä, koska uni näyttää että tuo arvokas asia tulee oman itsen sisältä.

Moni saattaa väheksyä juna-unia ja/tai wc-unia, koska ”ne ovat niin tavallisia”. Ironia on siinä, että tuossa tavallisuudessa piilee se muutoksen mahdollisuus, jonka avulla voimme keikauttaa elämämme ylösalaisin, ja alkaa löytää välineitä, uusia polkuja ja teitä, jotka auttavat meitä elämään hyvää elämää. Ns. tavalliset unet, kuten wc-unet, usein hyvin selkeästi näyttävät sen mikä meitä viiraa, että emme pysty elämään sellaista elämää kuin oikeasti ja todella itse haluaisimme eläää – hyvää elämää.

Kysymyshän on pitkälti siitä, että minulla (ja ilmeisesti monilla meistä) on alitajuinen huoli siitä elämmekö ”hyvää elämää”. Ja mikä on tämä hyvä elämä? Niinpä. Sisällämme olevat kuvat/käsitykset ovat usein ristiriidassa sen suhteen, mikä on hyvä elämä, millaista juuri minun hyvän elämäni tulisi olla. Meillä on jokin kotoa saatu alitajuinen käsitys siitä että ”juuri tämä, tämä ja tämä asia”  muodostaa hyvän elämän perustan – puhutaan ns. itsestäänselvyyksistä, esim. käsityksistä kuten että ”nainen tekee kotityöt ja mies huoltaa auton” jne.

Joskus käy siten, että kun elämme elämää pidemmälle, saatamme huomata että jossakin vaiheessa tulee kohta, jossa emme voi sietää jotakin sellaista, jota olemme pitäneet ”perustana”. Tulee kohta, jolloin tajuamme että jokin meissä on muuttunut perustavalla tavalla, ja sen myötä käsityksemme siitä ”mikä on perusta” muuttuu myös. Tämä voi liittyä ihan mihin vain, voi olla esim. omasta kotoa peräisin oleva alitajuinen käsitys siitä, että parisuhde on vain ja ainoastaan miehen ja naisen välinen juttu. Sitten voikin tapahtua niin, että rakastutaan samaa sukupuolta olevaan henkilöön, ja ollaan sekä järkyttyneitä omista tunteista että peloissaan siitä ”mitä muut nyt sanovat, etenkin omat vanhemmat”, koska se mitä tapahtuu on jollakin lailla ristiriidassa niiden mallien kanssa mitä on kotoa itseensä imenyt. Ulkomailla asuminen ja eläminen voi olla toinen esimerkkiluontoinen tapaus – kotoa saatu olemisen tapa/malli voi olla hyvin ”kotiläheinen”, johon ei ole mahtunut näkemystä siitä että ”muuallakin voi elää hyvää elämää”. Sitten kun joku lapsista ottaa ja lähtee, eikä jääkään kotikulmille leikkimään kotia isän ja äidin mielen mukaan, voi lapsen lähteminen vaikuttaa moniin ihmisiin. Se, että lapsi uskaltaa itsenäistyä ja etsiä itselleen mieleistään ”hyvää elämää”, voi herättää jopa närää ja kritiikkiä tyyliin ”onpas se nyt itsekäs kun tuolla tavalla elää eikä asukaan tuossa kotinurkilla ja hoida vanhempiensa asioita joka päivä”. Olen siinä käsityksessä, että meidän tavallisten ihmisten halut, toiveet ja etenkin yritykset elää ”hyvää elämää” herättää usein ympärillä olevissa vastustusta sitä olemisen tapaa kohtaan, jota itse saatamme hyvänä elämänä pitää, ja nämä vastustukset näkyvät usein myös unissa, esimerkiksi siten että ollaan eksyksissä, etsitään oikeaa tietä tai itselleen sopivaa tilaa, jossa asua.

Olen kokenut omalla kohdallani, että tuosta etsimisestä tässä pitkälti on kyse. Siitä että minulla on oikeus etsiä itselleni hyvää elämää, ja apuvälineitä siihen mitä kaikkea ”hyvään elämään” voisi kuulua. Oma kokemukeni myös on, että varsinkin alussa jo pelkästään se, että etsin ”jotakin” herätti lähimmäisissäni voimakasta vastustusta, koska he alitajuisesti tiedostivat että olen irtaantumassa ”heidän kulkemaltaan tieltä”. Olin itsenäistymässä ja etsimässä omaa tietäni. Se ilmeisesti tuntui uhkaavalta, sillä vanhempani hyvin hanakasti kritisoivat minua ja sitä mitä tein, koska se mitä tein, kuljetti minua suuntaan joka ei sopinut heidän ”hyvän elämänsä raamiin”. Nykyään asiat ovat rauhoittuneet ja paljon, ja olemme säännöllisesti kanssakäymisissä. Sanoisin että välit ovat hyvät. Mutta oli kohtia, joissa minun oli tosi hankala olla heidän kanssaan. Koin että he yrittävät koko ajan tunkea omaansa minun päälleni. Ja se ei enää käy. Käsittääkseni tämä on hyvin yleistä, siis että ihmissuhteissa käy näin (tungetaan omaa muiden päälle), etenkin lapsi-vanhempi -suhteissa, mutta myös parisuhteissa.

(Usein unikursseilla tulee myös esille nimenomaan parisuhteessa olevien naisten kohdalla, että miespuoliset puolisot jollakin lailla vastustavat tai paheksuvat sitä, että nainen tulee kurssille. Ikään kuin asia jollakin lailla kuuluisi puolisolle. Monta kertaa unien käsittelyn yhteydessä on noussut esille se, kuinka unennäkijän uni viestii hänen isäsuhteestaan ja siihen liittyvistä epävarmuuksista, erityisesti siitä että odotetaan isän hyväksyntää omalle olemiselle. Nyt sitten aikuisiällä tuo lapsuudessa muodostunut mieskuva ilmentää itseään mm. epävarmuuksina parisuhteessa, epävarmuutena siitä mikä parisuhteessa on sallittua ja mikä ei. Epävarma nainen hakee puolisoltaan hyväksyntää, lupaa saada tulla kurssille/tehdä asioita joita kokee mielenkiintoisena, samalla tavoin kuin lapsi hakee isältä hyväksyntää ja lupaa. Moni ällistyy tajutessaan tämän. Ja sama kuvio toistuu usein mm. pariskuntien arjen elämässä rahan käytön osalta – jos vaimo on kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä eli tuo taloon leivän, voi suhteessa hyvinkin ilmentyä sellaisia piirteitä, että mies on rahakirstun vartija. Useat unennäkijät ovat ihmetelleet tällaisen kuvion yhteyttä omaan lapsuuteensa ja omaan isäsuhteeseensa, ja todenneet että he ikään kuin hakevat puolisoltaan lupaa käyttää rahaa, kuten kotona asuessaan pyysivät isältään lupaa oman rahan käyttöön. Taustalla on tietysti myös tuhansia vuosia vanha maskuliinisen kulttuurin perinne, jossa nainen on ollut esine joka omistetaan.)

Kasvamisen kohta tulee juuri siinä, miten olla itsessään ja itsensä kanssa näissä tilanteissa, ja miten ilmaista itseään toiselle – koska toiseenhan emme pysty vaikuttamaan (voimme kuvitella pystyvämme). Voimme vaikuttaa vain ja ainoastaan siihen mitä itse olemme ja millaiseksi haluamme tulla, eli siihen mitä valintoja elämässämme teemme. Meillä kaikilla on myös oikeus valita ihan itse, sanoi kuka tahansa mitä muuta tahansa. Kuvitelmat ja näkemykset siitä, että voimme vaikuttaa muiden valintoihin, ovat jonkinlaisia egomielen tuottamia syvässä istuvia illuusioita, jotka ovat aiheuttaneet paljon kipua ihmiskunnan eletyssä historiassa. Omalla kohdallani nimenomaan unet ovat auttaneet minua löytämään ja kulkemaan omaa tietäni ja tiedostamaan valintoja joita elämässäni teen.